Kaikista liikuntamuodoista vastenmielisin on lenkille lähtö. X-pituinen lenkki vailla päämäärää on musta tylsää, varsinkin kun kotinurkat on niin koluttu. Ihmettelen kuinka jotkut jaksavatkin kävellä joka ikinen viikonpäivä saman lenkin - tosin, jotkut ei kyllästy niin helposti kuin minä.
Tänään tosin olin lenkillä - periaatteessa. Tuli käveltyä Tampereen keskustaa ristiin rastiin ja kyllä siitä varmasti ainakin pari-kolme kilometriä kertyi. Kun tulee tällain vähän enemmän maaseudulta, tuntuu että kaupungissa kilometri olisi lyhyempi kuin täällä. Tosin, kilometri kaupungissa on jokseenkin vaihtelevampaa kuin kilometri peltojen keskellä. Vaikken tänään shoppaillutkaan muuta kuin joululahjoja, niin kyllä tuntui jaloissa, kun olin harpponut haipakkaa vauhtia ulkosalla: kylmä pistää muhunkin kummasti vauhtia. Hassua, kuinka kaupasta toiseen juokseminen ei tunnu lainkaan liikunnalta, vaikka kilometrejä kertyykin.
Haluaisin oppia lenkkeilemään kotipuolessakin, ettei tartte lähtee Tampereelle käppäilemään. Tosin mun lenkkikelivaatimukset täyttyvät tähän vuodenaikaan aika harvoin: pitää olla kiva ilma (aurinko paistaa) ja ei saa tuulla niin, että meinaan tempautua mukaan.
Lisäsin tohon sivupalkkiin painon kehitys -lootan, johon merkkaan joka viikon sunnuntaina sen hetkisen painon. Nyt ruotsin aine kutsuu ja jos ehdin, voisin vielä venytelläkin. Palaillaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti